Ohoh! On siitä jonkin verran aikaa, kun tuli kirjoitettua. Hiukan kiireitä piisannut päälle, töitä ja kotona on saanut riittää hommaa. Kaikki päivät on melkein menneet nukkuessa 2-4h päiväunia. Pakko sanoa näistä pakkasista, aivan kamalaa! Omassa mittarissa näytti jo lähelle -26 astetta. Pukeutukaahan lämpimästi, itse en ole pelännyt pukea kunnon toppahousuja.
En osaa yhtään sanoa mitä teen seuraavaksi, ainakin hiihtoloman työnä on kuva-albumin tekeminen!
Tänään tämä päivä saa kyllä mennä rennoissa merkeissä! Nautitaan tästä viikonlopusta täydellä sydämellä.
Ajattelin nämä kolme kuvaa liittää tähän tekstiin, eräänä iltana katselin netissä "koirasivuja", yhtä-äkkiä ruudulle tuli oman hurttani pentukuvia! Oli kyllä iloinen yllätys löytää niitä, kun itsellä ei ole yhtäkään tallessa.
- 2007, Nelli
Viimeinen lomaviikko mistä täytyy ottaa nyt kaikki irti! Kyllä loma on tehnyt terää, vähän vapaata arjesta.
Eilinen päivä oli todella jännittävä jääkiekon osalta, onneksi onni suosi meitä ja kultaa tuli taskuun. Jätkät ansaitsi!
Asiasta en ole sen vertaa availlut, mutta toisella nartulla on ollut myös kynnen kanssa ongelmia. Luulen kovaa kolahdusta varpaaseen mikä on aiheuttanut kynnen epämuodostumisen valtavan kookkaaksi. Viime torstaina oli itse leikkaus eli amputaatio varpaalle, nyt neidillä on ollut seitsemän päivää tikit tassussa ja maanantaina poisto odottaa. Ikävää tämän rodun kannalta, muuten loistava pakkaus!
Kävin tässä lähipäivinä katsomassa tämän uuden James Bond elokuvan, suosittelen! Aika samanlainen kuin nämä kaikki muutkin.
Kynsitaiteiluja taas olen väsännyt, nyt tietenkin ihan itselleni. Tässä olisi pieni suunnittelu menossa, kun oma mummini täyttää 85-vuotta niin hänelle näin ison juhlan kunniaksi täytyy tehdä kynnet!
No nyt nautitaan näistä viimeisistä lomapäivistä, toivotaan ainakin näiden säiden lämpenemistä!
Olen kauan ajatellut kirjoittaa "historiaa" omasta ihostani ja siitä miltä tuntuu omistaa omanlainen ihotyyppi.
Itselläni on atooppinen iho, mikä minulla on ollut syntymästä asti. Tämä tarkoittaa ihon kuivumista käsivarsilla, atooppista ihottumaa on monenlaista. Minua ihottuma ei oikeastaan häiritse mitenkään koska ihottuma ei ole kovin pahasti näkyvää.
Pienempänä likkana ihottuma tuntui minusta kamalalle ja hiukan häpesin, ei ole kovin mukavaa kuulla muilta tytöiltä koko ajan "Mitä tuo oikein on?"
Vanhempana ihoni alkoi näyttämään paremmalta, kiitos hyvien rasvojen ansiosta.
Toivottavasti muistan oikein, mutta 8lk aloin kärsimään pikkuhiljaa todella pahasta aknesta. Akneni oli "sisäinen", pahemmista näppylöistä en pahasti saanut kärsiä vaan ihon saattoi olla todella kipeä ja tulehtuneen oloinen. Aluksi en halunnut millään uskoa, ehkä en uskaltanut myöntää kärsiväni aknesta? Pakko myöntää, jokaisen illan aikana sai katsoa peiliin ja melkein itkeä, huutaa.
Mitä tein väärin? Käytin älyttömästi erilaisia hoitotuotteita (ihoa ärsyttäviä) ja typerintä ikinä oli pistää älyttömät määrät meikkiä, mikä tukki kaikki ihohuokoset.
Lopputuloksena sain ihoni niin tulehtuneeseen kuntoon, että ei ollut muuta kuin marssia suoraa tietä ihotautilääkärille.
Kuka tahansa lääkäri olisi kauhistunut, enkä ollut väärässä. Ihotautilääkäri määräsi minulle kuurin ja katsoisimme tietyn ajan kuluessa miten lääke on tehonnut. Palasin samaan paikkaan kuurin päätyttyä ja ei oltu vieläkään tyytyväisiä lopputulokseen, sain samanlaisen kuurin (eikä sekään auttanut)
Huomasimme selkeästi lääkkeen tehon olevan huono, jolloin siirryimme paljon vahvempaan lääkkeeseen. Jossa minun täytyi käydä erilaiset testit ja odottaa tuloksia, saisinko tämän hoitokuurin.
(lääke saattoi kuivattaa silmiä,- ihoa,- huulia,- lisäksi hiusten rasvaisuus lisääntyisi ja raskaaksi ei olisi saanut tulla = sikiön epämuodostumisen estämiseksi) Eli kyseessä oli todella vahva lääke.
Ilouutinen oli saada kuulla, että saan aloittaa tämän hoitokuurin. Käytin tätä lääkettä lähelle 4-5kk ja ensimmäisestä päivästä huomasin ihoni muuttuvan täysin! Kun tavoite oli tavoitettu oli ihanaa olla syömättä niitä kamalia lääkkeitä, itseluottamukseni kasvoi rajusti ja enkä välittänyt olla menemättä ulos ilman mitään "suojaa" eli meikkiä. Tähän kaikkeen hoitojaksoon meni alle kaksi vuotta ja iso kiitos ihotautilääkärilleni!
Nykypäivänä en jaksa enään välittää muiden ihmisten mielipiteistä, esimerkiksi arkisin en jaksa lytätä omaan naamariini mitään ylimääräistä ja melkein kaiket päivät ajasta olen ilman mitään iholle laitettavaa mömmöä.
Aknen kanssa eläminen voi olla todella masentavaa ja rankkaa, se voi vetää oikeasti matalalle. Kaikkein tärkeintä on, että on ihmisiä jotka pystyvät samaistua ja antaa tsemppiä. Jos yhtään tuumit kärsiväsi tästä ihosairaudesta niin suuntaa nokkasi kohti ihotautilääkäriä.
Teksti alkaa olla päätöksessään, muuta minulla ei ole enään jakaa. Toivotan omasta puolestani oikein hyvää jatkoa!
