Olen kauan ajatellut kirjoittaa "historiaa" omasta ihostani ja siitä miltä tuntuu omistaa omanlainen ihotyyppi.
Itselläni on atooppinen iho, mikä minulla on ollut syntymästä asti. Tämä tarkoittaa ihon kuivumista käsivarsilla, atooppista ihottumaa on monenlaista. Minua ihottuma ei oikeastaan häiritse mitenkään koska ihottuma ei ole kovin pahasti näkyvää.
Pienempänä likkana ihottuma tuntui minusta kamalalle ja hiukan häpesin, ei ole kovin mukavaa kuulla muilta tytöiltä koko ajan "Mitä tuo oikein on?"
Vanhempana ihoni alkoi näyttämään paremmalta, kiitos hyvien rasvojen ansiosta.
Toivottavasti muistan oikein, mutta 8lk aloin kärsimään pikkuhiljaa todella pahasta aknesta. Akneni oli "sisäinen", pahemmista näppylöistä en pahasti saanut kärsiä vaan ihon saattoi olla todella kipeä ja tulehtuneen oloinen. Aluksi en halunnut millään uskoa, ehkä en uskaltanut myöntää kärsiväni aknesta? Pakko myöntää, jokaisen illan aikana sai katsoa peiliin ja melkein itkeä, huutaa.
Mitä tein väärin? Käytin älyttömästi erilaisia hoitotuotteita (ihoa ärsyttäviä) ja typerintä ikinä oli pistää älyttömät määrät meikkiä, mikä tukki kaikki ihohuokoset.
Lopputuloksena sain ihoni niin tulehtuneeseen kuntoon, että ei ollut muuta kuin marssia suoraa tietä ihotautilääkärille.
Kuka tahansa lääkäri olisi kauhistunut, enkä ollut väärässä. Ihotautilääkäri määräsi minulle kuurin ja katsoisimme tietyn ajan kuluessa miten lääke on tehonnut. Palasin samaan paikkaan kuurin päätyttyä ja ei oltu vieläkään tyytyväisiä lopputulokseen, sain samanlaisen kuurin (eikä sekään auttanut)
Huomasimme selkeästi lääkkeen tehon olevan huono, jolloin siirryimme paljon vahvempaan lääkkeeseen. Jossa minun täytyi käydä erilaiset testit ja odottaa tuloksia, saisinko tämän hoitokuurin.
(lääke saattoi kuivattaa silmiä,- ihoa,- huulia,- lisäksi hiusten rasvaisuus lisääntyisi ja raskaaksi ei olisi saanut tulla = sikiön epämuodostumisen estämiseksi) Eli kyseessä oli todella vahva lääke.
Ilouutinen oli saada kuulla, että saan aloittaa tämän hoitokuurin. Käytin tätä lääkettä lähelle 4-5kk ja ensimmäisestä päivästä huomasin ihoni muuttuvan täysin! Kun tavoite oli tavoitettu oli ihanaa olla syömättä niitä kamalia lääkkeitä, itseluottamukseni kasvoi rajusti ja enkä välittänyt olla menemättä ulos ilman mitään "suojaa" eli meikkiä. Tähän kaikkeen hoitojaksoon meni alle kaksi vuotta ja iso kiitos ihotautilääkärilleni!
Nykypäivänä en jaksa enään välittää muiden ihmisten mielipiteistä, esimerkiksi arkisin en jaksa lytätä omaan naamariini mitään ylimääräistä ja melkein kaiket päivät ajasta olen ilman mitään iholle laitettavaa mömmöä.
Aknen kanssa eläminen voi olla todella masentavaa ja rankkaa, se voi vetää oikeasti matalalle. Kaikkein tärkeintä on, että on ihmisiä jotka pystyvät samaistua ja antaa tsemppiä. Jos yhtään tuumit kärsiväsi tästä ihosairaudesta niin suuntaa nokkasi kohti ihotautilääkäriä.
Teksti alkaa olla päätöksessään, muuta minulla ei ole enään jakaa. Toivotan omasta puolestani oikein hyvää jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti